Pepsin ja Tyynen jouluseikkailu

Jouluna 2007 Pepsi ja Tyyne lähtivät kuusenhakureissulle mukaan. Kuusta lähdettiin hakemaan koirillekin tutulta tontilta parinkymmenen kilometrin päästä kotoa. Koirat päästettiin irti talon pihaan, kuten aina ennenkin. Pian ne kuitenkin katosivat metsään, Tyyne edellä ja Pepsi perässä.

Kutsuista huolimatta koirat pysyivät metsässä. Huoli alkoi nousta, koska kummastakaan ei kuulunut mitään ja yleensä Pepsi ei viihdy lyhyine jalkoineen metsässä. Kello lähestyi iltaa ja hämärä laskeutui, mutta koirat pysyivät hukassa. Taskulamppujen kanssa kuljimme lähistöllä ja autolla ajeltiin pieniä metsäteitä. Puolen tunnin ajan kuului selvästi Tyynen ulvomista, mutta ääni tuli niin kaukaa, ettemme onnistuneet sitä pimeässä löytämään äänen perusteella. Sitten ääni loppui.

Lunta oli ihan vähän, mutta jälkiä pystyimme seuraamaan sen verran, että saimme selville alun tapahtumat. Lähellä katoamispaikkaa oli metsäpeuran tms. tuore makuupaikka, ja Tyyne lähti varmasti sen perään – Pepsi perässään. Tyyne oli juossut pitkän kaarroksen ja päätynyt pellolle, jossa jäljet katosivat. Pepsi oli mennyt lyhyempää reittiä samalle pellolle.

Välillä oli pakko lähteä kotiin nukkumaan vaikkakaan nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Hätä oli suuri! Pepsi oli juuri trimmattu lyhyelle karvalle ja Tyynen ulvominen arvelutti. Katoamispaikalle jätettiin koirille tuttu peitto ja ruokaa.

Lyhyiden yöunien jälkeen lähdimme takaisin etsimään koiria. Kaikki mahdolliset pienet metsätiet kierrettiin, käytiin kyselemässä taloissa ja paistettiin makkaraa katoamispaikalla. Asiasta ilmoitettiin erilaisilla foorumeilla, radioon, pelastuslaitokselle, poliisille, löytöeläintarhoille jne. Itku kurkussa kiersimme vesistöjä läpi, koska niissä oli vielä edellisenä iltana ollut ihan ohut jää. Lumi oli sulanut yön aikana pois emmekä voineet enää yrittää jälkien seuraamista.

Vaikka joulumieli olikin vähissä, täytyi meidän lähteä illaksi kotiin vastaanottamaan vieraita. Pakettien avaaminen ei tuntunut miltään, ja lähdimmekin vielä illalla takaisin koiria etsimään. Yömyöhällä askartelin kadonnut-ilmoituksia.

Aamulla jälleen koiria etsimään. Kiersimme jakamassa ilmoituksia postilaatikoihin ja noin kolmesataa ilmoitusta saimme yhdessä aamussa jaettua. Kyselimme vastaantulijoita, oliko koiria näkynyt, mutta kukaan ei ollut kuullut tai nähnyt koiria missään. Kävimme yhden talon ovella kysymässä siitä huolimatta, että olimme päättäneet, ettemme enää käy talojen ovilla kyselemässä. Talon isäntä osasi kuitenkin kertoa, että lähistöltä oli kuulunut oudon koiran haukkumista. Menimme vähän matkan päähän metsän reunaan, jossa ääni oli selvimmin kuulunut. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen kuului haukkumista. Se oli Pepsi!

Nopeasti lähdimme ääntä kohti – me äidin kanssa pellon poikki ja isä lähti metsään. Pellon ja metsän välissä olikin niin suuri oja, ettemme päässeet metsän puolelle. Kohta kuitenkin kuului huuto, että Pepsi oli löytynyt. Isä toi Pepsin pellon reunaan ja heitti Pepsin ojan yli. Saman tien alkoi kuulua Tyynen ulvomista. Lopulta sekin löytyi hyvin naamioidusta loukusta, jonka vierellä Pepsi oli haukkunut. Uskomatonta oli, että Pepsi ei meinannut millään malttaa lähteä pois metsästä, kun Tyyne oli vieressä jumissa.

Molemmat olivat hyvässä kunnossa, ja matkaa katoamispaikalle oli linnuntietä vain kaksi kilometriä. Päättelimme, että Tyyne ulvoi ensimmäisenä iltana siksi, että se oli hädissään jouduttuaan loukkuun. Ulvominen loppui, kun Pepsi löysi äänen perusteella Tyynen vierelle – eihän se voinut millään pysyä pitkäjalkaisen metsästyskoiran perässä vaikeakulkuisessa metsässä.

Saimme uskomattoman paljon apua mm. foorumien kautta! Haluan vielä erikseen kiittää heitä, jotka lähtivät joulusta huolimatta auttamaan koirien etsinnöissä tai muuten vain jaksoivat tsempata etsinnöissä!