Nimi: Taikasuon Tyyne ”Tyyne”
Syntynyt: 28.3.2001
Rotu: Pitkäkarvainen saksanseisoja
Sukupuoli: Narttu (leikattu)
Väri: Ruskea-valkoinen
Korkeus: n. 62cm
Lonkat: A/A

Isä: Aedler V. Butendienks
Emä: Deika V. Blumenhof
Kasvattaja: kennel Taikasuon

Metsästyskoira kodissa, jossa ei metsästetä?
Tyyne oli 5-vuotias muuttaessaan meille heinäkuussa -06. Nykyään ”vanha rouva” on täysin sisäkoira, vahtii omaa aidattua pihaansa, juoksee metsä- ja peltolenkeillä sekä nukkuu mahdollisimman lähellä ihmisiä. Mitään ongelmia ei ole ollut metsästystaustoista huolimatta.

Luonne:
Tyyneä ihmisrakkaampaa ja kiltimpää koiraa on vaikea löytää. Tyyne hurmaa lähes kaikki tapaamansa ihmiset eikä ole ensimmäinen kerta, kun joku on tullut sanomaan, että ottaisi Tyynen mieluusti itselleen, koska ”juuri tuollainen koiran pitää olla”.

Tyynestä saa kaverin heti, kun vaivautuu vähän rapsuttamaan – sen jälkeen siitä onkin vaikea päästä eroon! Se myös rojahtaa surutta koko painollaan syliin sohvalla, jos on saanut liian vähän huomiota omasta mielestään. Toinen huomionhakukeino on istua viereen ja huitaista pienellä sievällä tassulla päin ihmisen naamaa.

Vaikka Tyyne on perusluonteeltaan rauhallinen ja nimensä veroinen, on se irti päästessään hyvinkin vauhdikas! Usein se juokseekin omaa pihaa ympäri isot korvat lepattaen. Metsässä Tyyne taas tekee pidempiä itsenäisiä reissuja syvemmälle metsään. Raju meno tosin kostautui lopputalvesta -08, kun yksi kynsi irtosi kokonaan matkalla. Myöhemmin varvas tulehtui ja syksyllä -08 Tyyneltä amputoitiin kyseinen varvas. Edelleen jalka on arka, jos se johonkin kolahtaa, mutta muuten se ei normaalia arkea ja metsässä juoksemista haittaa.

Yksi Tyynen lempiasioista on ruoka. Ruokaa se ei saa omasta mielestään koskaan riittävästi ja siksi sitä pitääkin varastella aina tilaisuuden tullen. Koulu- ja työpäivien aikana Tyyne onkin syönyt mm. 2-kiloisen paistin verkkoineen päivineen, puoli kiloa sokeria, koiranruokavarastot, keksejä, pullia, myslipatukoita... Onpa se kerran yllätetty kesken yönkin seisomassa pöydällä syöden pientä välipalaa! Pienen koiran jälkeen emme itse meinanneet millään muistaa, että Tyyne todellakin saa ruokaa kaapeista ja pöydiltä. Nykyään se enää vähemmän ruokaa varastelee, koska olemme itse oppineet laittamaan ruuat piiloon.

Tyyne on edellisessä kodissaan hyvin peruskoulutettu ja tottelee lähes kaikkia yhtä hyvin (tai yhtä huonosti, jos sille päälle sattuu). Remmilenkit sujuvat hyvin myös ilman remmiä täällä maaseudulla, sillä Tyyne kävelee nätisti vierellä tai ojassa nuuskutellen. Alussa Tyyne tosin oli sitä mieltä, että pellolla irti päästessään se voi saman tien juosta lähimpään metsään. Parin vuoden harjoittelun jälkeen myös peltolenkit alkoivat sujua niin, että Tyyne pysyy pellolla näköetäisyydellä.

Olen aina sanonut, että Tyyneä on vaikea kuvailla vain kertomalla – se täytyy tavata, jotta ymmärtää ne pienet asiat, jotka tekevät siitä juuri Tyynen!

Harrastukset:
Tyynellä ei varsinaisia aktiivisia harrastuksia ole. Se kuitenkin pääsee omaksi ja ohjaajan iloksi tekemään Pepsin ja Tomun siivellä pieniä agilityharjoituksia, tokoa ja temppuja.

Tyyne tekee asioita mielellään, mutta on aika hidas oppimaan. Esimerkkinä tästä voisin sanoa sen, että maahanmenoa opettelimme kokonaisen vuoden ja edelleen Pepsi ehtii tehdä saman asian kymmeneen kertaan siinä ajassa, kun Tyyne vääntää itsensä makuulle. Kahden vuoden harjoittelu on tuottanut kuitenkin vähän tulosta: Tyyne osaa istua, mennä makuulle, hypätä vasten, antaa pusun ja seurata. On kuitenkin pääasia, että saamme viettää hauskaa aikaa yhdessä, eikä suinkaan se, että Tyyne oppisi mahdollisimman monta asiaa!

Näyttelyissä käymme silloin tällöin ilman kummempia tavoitteita. Yhden sertin Tyyne on saanut, ja seuraavan kerran näyttäydymme veteraanikehässä.
Tyyne kuuluu myös kaverikoiriin ja aloitti toiminnan keväällä -09.